Asperger.fi

Grunja Suhareva on Venäläinen neurologi joka julkaisi vuonna 1926 ensimmäisen Aspergerin oireyhtymää käsittelevän vertaisarvioidun tieteellisen artikkelin.

Suharevan tutkimus oli tapaustutkimus kuudesta poikalapsesta, jossa hän kutsui oireyhtymää skitsoidiseksi psykopatiaksi. Psykopatialla tarkoitettiin silloin perinnöllisiksi otaksuttuja luonteen- ja käyttäytymisen piirteitä, joista oli haittaa henkilölle itselleen ja jotka johtivat sosiaalisiin konflikteihin. Skitsoidinen viittasi tutkimuksessa eristäytyvään persoonallisuuteen

Skitsoidisen psykopatian tunnusmerkkejä olivat muiden muassa hentorakenteisuus, motorinen kömpelyys, ilmeettömyys, puhemelodian monotonisuus tai muu puheilmaisun erikoisuus. Tunnusmerkkejä oli myös taipumus pysytellä sivussa muiden lasten leikeistä ja oman rauhan kaipuu, haluttomuus jättää aloitettua asiaa kesken,  taipumus pakko-oireisiin sekä muutoksiin sopeutumisen vaikeus.

Grunja Suhareva

Suhareva mainitsi myös taipumuksen pohdiskella asioita, sekä ajatella abstraktisti ja kaavamaisesti. Suharevasta tuli kansainvälisesti tunnettu vasta vuonna 1996, kun Sula Wolff käänsi hänen artikkelinsa saksasta englanniksi.

Hans Asperger

Oireyhtymä unohtui 12 vuodeksi, kunnes itävaltalainen lastenlääkäri ja erityispedagogi Hans Asperger mainitsi sen artikkelissaan Das psychisch abnorme Kind vuonna 1938.

Vuonna 1944 hän julkaisi aiheesta väitöskirjan. Asperger ei luultavasti ollut tutustunut Suharevan artikkeliin, sillä käytti potilaista nimitystä autistiset psykopaatit.

Tunnusmerkit

Asperger lisäsi oireyhtymän tunnusmerkkeihin muun muassa älylliset tai keräilyharrastukseen liittyvät erikoiskiinnostuksen kohteet ja taipumuksen esitelmöidä niistä. Tunnusmerkkejä oli myös katsekontaktin puuttuminen, pyrkimys tasa-arvoiseen suhteeseen keskustelukumppanin kanssa sekä puuttuva taipumuksen muiden ihmisten alitajuiseen jäljittelyyn. Merkkejä olivat myös intensiivisen uppoutuminen omaan tekemiseen, ruokailuun liittyvät kummalliset mieltymykset sekä aistiyliherkkyydet. Tunnusmerkkeihin oli listattu myös nukkumiseen liittyvät ongelmat, kehittyneen taiteellisen silmän sekä varhaisen kielenkehityksen ja normaaliväestöä suuremman kielellisen lahjakkuuden.

Asperger korosti, ettei kaikilla yksilöillä suinkaan ollut kaikkia oireyhtymän tyypillisiä piirteitä, vaan kyse oli edellä mainittujen ominaisuuksien kohonneesta todennäköisyydestä.

Asperger ei tiennyt siitä, että itävaltalainen lastenpsykiatri Leo Kanner oli julkaissut oman kuvauksensa noin vuotta aiemmin. Heidät erotti valtameri sekä käynnissä ollut toinen maailmansota. Suharevan artikkelin tavoin myös Aspergerin tutkimukset jäivät vuosikymmeniksi tuntemattomiksi saksalaisen kielialueen ulkopuolella. Vuonna 1991 ne lopulta käännettiin englanniksi.

Myöhemmät tutkimukset

Vuonna 1981 brittiläinen psykiatri Lorna Wing julkaisi oman tutkimuksensa, jossa nimesi autistisen psykopatian uudelleen, koska sanalla psykopatia oli alettu yleiskielessä viitata narsismiin sekä sosiopatiaan.

Koska Wing ei ollut tietoinen Suharevan tekemästä työstä, hän piti Aspergeria oireyhtymän löytäjänä ja nimesi sen Aspergerin syndroomaksi. Aspergerin oireyhtymä lisättiin lopulta kansainväliseen ICD-tautiluokitukseen vuonna 1992. Kaksi vuotta myöhemmin se lisättiin myös amerikkalaiseen DSM-luokitukseen.